<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Häkkilintu</title>
  <updated>2019-09-19T15:14:59+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>engkeli</name>
    <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Menneitä...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Toistelen samoja asioita. Et voi ymmärtää miksen jo pääse yli. Et voikaan, enhän ole rikkonut sinua vastaan. Et tule koskaan kokemaan kanssani sitä syvää, luihin asti tunkeutuvaa kipua, surua, jolle ei ole lohtua. Kunpa jokin vain veisi sen pois. Ei vie. Ei nyt.<br /><br />
Se mikä oli minulle pyhää ja koskematonta on nyt palasina. Kuinka hän saattoi vannoa rakkauttaan ja uskollisuuttaan maistraatissa vain hetkeä aiemmin. Kohta unelmat olisivat pieninä sirpaleina. Kysyin sinulta usein, mikä onkaan tärkeintä sinulle avioliitossa. En vieläkään sitä tiedä. Minulta on pohja pudonnut pois. Minulla ei ole enää mitään syytä uskoa rakkautesi aitouteen. Valetta kaikki! Koko avioliitto on arvoton ja pelkkää roskaa.<br /><br />
Varastit minulta luottamuksen....]]></summary>
    <published>2012-10-13T23:26:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:43+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/menneita"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/menneita</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ikäviä muistoja...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Selventääkseni asioita kerron joitakin asioita itä tapahtui...<br /><br />
Mies ei arvostanut mua, tuskin koskaan arvostikaan. Tajusin sen vasta myöhemmin. Niin monet asiat sen paljastavat. Kaikki muut meni aina edellä, kaverit ja perhe. Jos joku kaveri soitti ja pyysi apua mies meni heti. Ajoi monta sataa kilometriä heidän asioillaan. Minua ei vienyt edes sairaalan. Matkustelin bussilla rattaitten kanssa ja yritin saada toimitettua kaikki asiat ja raahattua mitä milloinkin. Jotenkin nöyryyttävää, minun olisi pitänyt anella häneltä "could u please"- tyyliin. Minun siis hänen oman vaimon. <br /><br />
Jos olin kipeä, hän tekeytyi vielä sairaammaksi. En voinut vain olla, maata. Minun oli huolehdittava kodista, tehtävä ruokaa ja katsottava lapsen perään. Synnytyksen jälkeen kun anoppi oli auttamassa niin mies oli kiukkuinen kun en auttanut häntä tarpeeksi. <br /><br />
Jotenkin mies onnistui sotkemaan kaikki asiat. Oikesti. Vain toinen joka on elänyt samanlaista elämää voi ymmärtää, koska muuten se kuulostaisi vastuuttomalta ja toista syyllistävältä. Ennen miestä elämäni oli kohtalaisen mallillaan. Pikkuhiljaa vuosien varrella kun en ollut enää töissä luottotietoni menivät miehen ansioista, kaveripiiri harveni ja kaikkea muutakin tapahtui. Aina se onnistui sotkemaan kuviot. Jos olin menossa töihin aamulla, niin mies pyysi odottamaan että hän veisi. Lopputuloksena että myöhästyin tai olin melkein myöhässä jatuvasti. Hän halusi minun menettävän työpaikan. Yhden kerran mies vei pakettini postiin kun itse halusi. En tiedä, mutta lopputulos oli että hän oli laittanut aivan väärän osoitteen. Tahallaan tietenkin. Muutamat kaveri suhteet meni poikki hänen takia. Hän keksi valheita joiden mukaan oli kuullut juttuja hänestä kylillä. Mikä tarkoitti että ystäväni oli vuotanut. Myöhemmin ymmärsin että tämäkin oli vain katala ansa ja juoni.<br /><br />
Kuinka hän saattoi kohdella minua väkivalloin kun olin raskaana? Yhden kerran hän repi hiuksista, puristi ranteista ja tönäsisi sängylle. Raskaana olevan naisen? Olin ihan shokissa. Miehen perhe oli käymässä ja olivat pahoillaan tapahtuneesta. Kerta oli jo tapahtunut, odotin vain seuraavaa kertaa. Pahempaa ei sattunut, mutta hän töni toistuvasti riitojen yhteydessä, uhkali väkivallalla. Kertoi sairaita puukotusjuttuja tuttavapiirissään pelottelutarkoituksenaan. <br /><br />
En jaksa kirjoittaa enempää, raskasta...]]></summary>
    <published>2012-10-08T01:04:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:46+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/ikavia-muistoja"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/ikavia-muistoja</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Harmaata, ankeaa...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Olen ihan jumissa. Ahdistaa. Mies kysyi tulenko skypeen, sanoin meneväni kohta nukkumaan. Ei huvita. En osaa sanoa sille mitään. Mitään mikä veisi meitä eteenpäin. En jotenkaan uskalla lupailla liikaa tulevaisuudesta. Kaikki näyttää liian epävarmalta. Välillä tuntuu ettei enää koskaan takaisin siihen samaan suohon. Toisinaan haaveilen yhteisestä elämästä. En tiedä. Ei se ole kuitenkaan muuttunut miksikään, samaa vanhaa.<br /><br />
Kaikki näyttää sumuiselta, epäselvältä.Mitäköhän tästä vielä tulee...<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2012-10-07T00:03:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:48+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/harmaata-ankeaa"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/harmaata-ankeaa</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Mietintöjä...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tänään kaikki näyttää niin harmaalta. Sateinen sää vahvistanut vain sitä syvää epätoivoa, tyhjyyttä. Kamala edes ajatella näin. Minulla on maailman rakkain pieni tyttö. Hän on tällä hetkellä ainoa asia mikä tuntuu merkitsevän jotain. Kaikki muu näyttää merkityksettömältä. Tulevaisuus ihan sumun peitossa. <br /><br />
Puhuin taas miehen kanssa, monta tuntia. Tapeltiin niinkuin aina. Puhuttiin myös anopista. Ihme ettei suuttunut pahasti, ei ole antanut yleensä kritisoida ollenkaan. Sanoin asioita mitkä häiritsivät, ei keretty pitkään jutella anopista, hän lähti nukkumaan...<br /><br />
Voi jos se ihminen vaan katoaisi elämästäni, kokonaan. Niin ettei tarvisi ollenkaan nähdä. No sitten ei näkisi tyttökään. Mutta kun tämä on niin vaikeeta. Joutuu repimään henkisesti itseensä edes takaisin. Ja lopulta kun kysyn itseltäni miksi edes menisin takaisin? En tiedä vastausta. <br /><br />
Katsotaan mitä tiedän huomenna....<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2012-10-03T00:27:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:50+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/mietintoja"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/mietintoja</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Pitkä keskustelu...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Mies laittoin viestiä. Pyysi tulemaan Skypeen. Menin. Hänellä oli paljon sanottavaa. Niin minullakin. Riitelimme niinkuin aina, paljon vihaisia viestejä. Mutta en anna hänen kohdella minua miten sattuu. Lopuksi aina sama kysymys. Tuletko takaisin ja yritämme uudestaan vai pysytkö siellä missä oletkin? En voi mennä takaisin. Ei nyt. Se olisi aivan hulluutta. En voi unohtaa niitä loukkauksia ja ikäviä vihjailuja minua, isänmaatani, perhettäni tai ihmisarvoani kohtaan. En voi unohtaa niitä lukemattomia iltoja jolloin itkin vessassa kun hän olisi raivostunut nähtyään minun itkevän. En voi unohtaa sitä kesäyötä jolloin alkuraskauden pahoinvoivana lähdin kotoani kun mies lähti suutuspäissään jonnekkin. Olin liian hajalla. Bussista päästyäni juoksin kilometrin sillä olinhan kaupungin pahamaineisemmassa kaupunginosassa. Kaikki nöyryytykset. Rahatta jättämiset. Muistan yhä miltä tuntui olla nälkäinen. Jääkaapissa ei ollut juuri mitään. Söin vähemmän ettei mieheni olis raivonnut nälkäisenä minulle. Kaikkea sitä paskaa. <br /><br />
Eihän minua ole koskaan rakastanut, oikesti, niinkuin rakastaa kuuluisi. Huolehtia, välittää ja tukea. Se että hän rakastaisi olisi silkkaa itsepetosta.<br /><br />
Rakkaus. Katala ansa johon lankesin. ]]></summary>
    <published>2012-10-02T00:11:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:52+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/pitka-keskustelu"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/10/pitka-keskustelu</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Pohdintoja...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tänään oli sadesää, olimme tyttöni kanssa kaksin kotona loppu illan. Suunnittelin tulevaisuutta, lapsen päivähoitoa, opiskeluja, töitä...Semmoista haaveiluakin. Olisi kiva käydä talvella tai ensi keväänä jossain ulkomailla...Ihanaa kun voi suunnitella, ja päättää omasta elämästään, on joku kontrolli!<br /><br />
Puhuin myös appivanhempien kanssa tänään, pitkä puhelu. Anoppi ymmärtää ongelmat joita suhteessamme oli. Ei syytä. Selitin hänelle kuinka olen ollut peloissani ja epävarma omassa kodissani. En halua sellaistaa elämää ennemuuta tytölleni ja itselenikään. Olen sanonut hänelle etten voi ottaa vastuuta miehen tekemisistä tai sanomisista. En voi muuttaa häntä. Hänen on itse tajuttava ongemansa ja muutoksen halu.<br /><br />
Että tämöistä tänään, saa nähdä mitä huomenna...<br /><br />
Viikonloppu kuitenkin ja pikkuveli tulee kylään. Illemmalla tavataan kaveriperhettä, ihanaa&lt;3]]></summary>
    <published>2012-09-28T00:17:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:55+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/pohdintoja"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/pohdintoja</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Eteenpäin on mentävä...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Asumusero. Se alkoi kaksi kuukautta sitten virallisesti. Mutta oma kämppä oli heinäkuun lopusta alkaen. Miltä tämä nyt sitten tuntuu? Alkuun tunsin euforista vapaudentunnetta, sainhan elää omaa elämääni ja tehdä mitä halusin. Olla vapaa, hengittää. <br /><br />
Ensimmäiset päivät olivat upeita, tyhjä kämppä ja uusi puhdas sivu elämässä. Sain aloittaa kaiken alusta, kirjaimellisesti. Oli vielä hetken kesää jäljellä ja nautin viimeisistä valoisista illoista. Lueskelin lehtiä ja olin tyttöni kanssa puistoissa. <br /><br />
Kuukauden jälkeen iski takapakki, Oikeasti. Tällaistako tämä nyt sitten olisi? Iltaahdistus oli valtava, ruoka ei mennyt alas. Oliko kaikki vain mieleni rakentamaa harhaa? Olivatko tilanteet ja sanat oikeasti iskeneet tikareiden lailla sydämeeni? Olinko sittenkin sekoamassa? Mieshän vaikutti kauemman matkan päästä ihan fiksulta ja nomaalilta. Taisin sittenkin liioitella. Ei, kyllä se kaikki oli totta. Helvettiä maan päällä, juoksuhiekkaa jalkojeni alla. Mutta entä jos hän oikeasti muuttuisi niinkuin lupasi. Monet kerrat. Sanoi menevänsä terapiaan. Menikin. Mitä jos hän ei enää odottaisikaan muutosta vaan menisi jonkun muun kanssa naimisiin ja olisi katkera vuosien päästä koska en uskonut hänen muuttuvan?<br /><br />
En voinut ajatella näin. Minun oli oltava itselleni rehellinen. Yritin, kaikkeni. Lopulta en enää voinut syödä, hengittää omassa kodissani. Olin liian ahdistunutm kärsivä. Minun oli tehtävä valinta. Tyttäreni ja itseni vapaus vai varjona eläminen ja koko minuuteni tuhoaminen, häkkilintuna olo. Valitsin elämän. Tyttäreni tähden.<br /><br />
Nyt kun kaksi kuukautta on mennyt. Päivät juoksevat joutuisasti tyttäreni kanssa puuhaillessa. Mutta illat itken, syvää, pohjatonta surua. Sitä kaikkea. Luovuin miehestä. Samalla jouduin sen kipeän tosiasian eteen että tyttärelläni  ei tulisi koskaan olemaan ydinperhettä eikä biologista isää tukenaan. Oli niin paljon muutakin mistä oli luovuttava. Usko avioliiton jatkuvuuten kunnes kuolema erottaa sai vakavan kolauksen. Kaikki oli romuttunut. Vanhat tutut rutiinit, ruuat, miehen sukulaiset, kaikki oli mennyttä. Tulevaisuus.<br /><br />
Ei auttanut muu kuin tosiasioiden nieleminen. Olihan selvittävä hengissä. Jatkettava elämää ja tehtäviä uusia suunnitelmia.]]></summary>
    <published>2012-09-27T00:39:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:57+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/eteenpain-on-mentava"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/eteenpain-on-mentava</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Miten voikaan olla niin vaikeaa päästää irti vaikka hän melkein tuhosikin minut...]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<img height="22" src="http://www.metrolyrics.com/images/n2/fbshare.gif" style="margin:0px;padding:0px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" title="Share these lyrics on Facebook!" width="99" alt="fbshare.gif" /><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">Speeches won't be made today, clocks will carry on</span><span class="line line-s hover" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;background-image:none;background-attachment:scroll;background-color:rgb(230,239,248);color:rgb(58,89,143);font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;background-position:0px 0px;">Flowers won't be left in parks, work will still be done</span><span class="line line-s hover" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;background-image:none;background-attachment:scroll;background-color:rgb(230,239,248);color:rgb(58,89,143);font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;background-position:0px 0px;">People won't be dressed in black, babies will be born</span><span class="line line-s hover" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;background-image:none;background-attachment:scroll;background-color:rgb(230,239,248);color:rgb(58,89,143);font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;background-position:0px 0px;">No flags will fly, the sun will rise but we will know that you are gone</span><br style="font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" /><span class="line line-s hover" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;background-image:none;background-attachment:scroll;background-color:rgb(230,239,248);color:rgb(58,89,143);font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;background-position:0px 0px;">You who love to love and believed we can never give enough</span><br style="font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" /><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">It wakes me every single night thinking through the day</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">Did you stop at any time, have doubts at any stage</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">Or were you calm or were you numb or happy just to get it done</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">I've lived my life without regret until today</span><br style="font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" /><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">And you who love to love and believed we can never give enough</span><br style="font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" /><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">I didn't get to say goodbye the day before the day</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">Was trying to get to work on time that's why I turned away</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">And missed the most important thing you ever tried to say</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">I've lived my life without regret until today</span><br style="font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;" /><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">And you who love to love and believed we can never give enough</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">And you who hoped that underneath we all felt the same</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">That was until the day before the day, the day before the day</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">The day before the day, oh the day before the day</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">The day before the day, oh the day before the day</span><span class="line line-s" style="margin:0px;padding:0px 5px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">Oh the day before the day, oh the day before the day</span><br /><span style="margin:0px;padding:0px;border:0px;font:inherit;vertical-align:baseline;font-family:arial, sans-serif;line-height:15px;">  By Dido</span>]]></summary>
    <published>2012-09-09T23:52:01+03:00</published>
    <updated>2019-09-19T15:14:59+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/miten-voikaan-olla-niin-vaikeaa-paastaa-irti-vaikka-han-melkein-tuhosikin-minut"/>
    <id>https://hakkilintu.vuodatus.net/lue/2012/09/miten-voikaan-olla-niin-vaikeaa-paastaa-irti-vaikka-han-melkein-tuhosikin-minut</id>
    <author>
      <name>engkeli</name>
      <uri>https://hakkilintu.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
